sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kun klisee kävi toteen... (hääpuku löytyi!)

Lähdin perjantaina työkoneen kanssa junaan kohti Oulua, ja perjantaille oli varattu kaksi sovitusaikaa. Toinen aika oli runsaasti suositeltun Katariinaan ja jälkimmäinen Glamouriin. Lähes puoli tuntia etuajassa Katariinaan astuessani sain heti palvelua, ja vaikka sanoin odottelevani kaasoa, myyjä rupesikin jo reippaasti etsiskelemään minulle mekkoa. Onneksi kaaso saapui paikalle suht pian, eikä missannut rekkien pläräämistä ja mekkojen sovittelua, kun oli tosiaan ensimmäistä kertaa mukana sovittelemassa.

Kuvailin, minkälaista mekkoa etsin, ja myyjä toi aika täsmälleen siihen kuvaukseen sopivan mekon näytille. Sen lisäksi valitsimme muistaakseni viisi tai kuusi muuta mekkoa, ja rupesimme sovittelemaan. Sovitin ensimmäiseksi myyjän minulle hakemaa, täyssatiinista upeaa mekkoa, ja se pistikin hymyilyttämään kovasti. Katariinan tilat olivat aika ahtaat, eikä mekon kanssa voinut oikein liikkua mihinkään, eikä täälläkään tietysti saanut ottaa kuvia. Siksi en muistakaan yhtään, miltä kyseinen mekko näytti, mutta muistan, että se ei ollut ihan täydellinen. Pidin siitä kovasti, mutta. Muistaakseni vyötäröleikkaus oli mielestäni väärällä kohdalla, ja koitimme useaakin erilaista vyötä, mutta mikään ei oikein sopinut.

Sovitimme muutamaa muutakin mekkoa, mm. myyjän tuomia merenneitomekkoja, vaikka olinkin jo etukäteen sanonut, että ne eivät mene päälle, ellei niissä ole nyöritys tai napit aivan lantiolle saakka. Molemmat, joita yritimme sovittaa, olivat lisäksi niin joustamatonta kangasta, että minua aivan pelotti, kun väkisin kiskoimme niitä päälle. (Kysyinkin myyjältä, että jo tämä repeää, niin enhän joudu maksamaan sitä.) Kumpikaan ei noussut reisistä ja lantiosta ylöspäin, aivan kuten olin sanonut. Se ei jäänyt harmittamaan, koska en ollut itse niitä valinnut sovitettavaksi, mutta ihmeellisen pieniä kokoja liikkeessä oli niistä kyllä sovitettavana! Olisin kuvitellut, että sovitusmekot olisi "ratkottu" vähän alemmas auki, jotta isompikokoisetkin tai ihan vaan kurvikkaammatkin morsiamet pääsisivät kokeilemaan, miltä sellainen mekko tuntuu ja näyttää päällä.

Sitten sovitimme yhtä, jonka olin itse bongannut perältä. Siinä oli satiininen yläosa, leveä vyötärökaistale jossa söpö satiinirusetti ja todella runsas tyllihelma. Nauratti vähän paksu ja runsas helma, mutta peilin eteen astuessani olin myyty. Olin juuri hetki sitten valitellut, kuinka rupeaa jo ahdistaa, kun ei löydy mitään sellaista jota rakastaisin heti. En ollut saanut yhtään sellaista say yes to the dress -fiilistä, ja aloinkin epäillä, tuleeko sellaista muka oikeasti. Ja sitten heti se iski. Kaikki tv-ohjelmien ja blogien kliseet kävivät toteen, kun olin yhtä hymyä korvasta korvaan ja pyörin ja hyörin mekon kanssa ja huokailin. Hymyilin niin paljon, että posket rupesivat kramppaamaan. Kuvittelin jo, miten ihania kuvia tämän kanssa saa, ja miten kävelen tämä päällä alttarille, ja miten ihanan helppo tämä oli pukea ja miten ihanan kevyt ja pehmeä se olikaan päällä. Tällä jaksaa juhlia koko illan. Kaasokin oli ihan sydänsilmäemojina. <3

Tässä vaiheessa alkoivat ongelmat, joiden vuoksi en kyllä kovinkaan lämpimästi suosittele Katariinaa (laitoin asiasta palautetta ja sain hyvin asiallisen vastauksen.). Myyjien puolelta alkoi ihan kamala prässäys, ja he toistelivat sataan kertaan että tuollaista mekkoa ei kuka tahansa voi kantaa uskottavasti, jos et nyt osta tätä niin sä jäät sitä katumaan, onko parilla sadalla eurolla muka mitään väliä loppupeleissä, tuo on kyllä ihan täydellinen mekko sinulle, et sä voi jättää ostamatta tätä, minäkin omissa häissä valitsin sen halvemman koska halusin pysyä budjetissa ja joka kerta kun näen kuvia kadun sitä päätöstä, mieti että ne kuvat on sun seinällä vuosikausia, mieti miten ainutlaatuinen tilaisuus nämä häät on, ei kannata tässä kohdassa säästää...... Kaikki hehkutus ja painostus saivat aikaan vastareaktion, ja puhtaasti sen vuoksi meinasin jättää mekon kokonaan ostamatta. Että pitäkää tunkkinne.

Noh, kello lähestyi tasaa, ja meillä oli se toinen sovitusaika varattuna. Varausehdoissa vielä luki, että aika täytyy peruuttaa hyvissä ajoin or else. Tähän toki Katariinan myyjä nohevana totesi, että heilläkin lukee niin, mutta ei se oikeasti mitään tarkoita, ei vaan haluta turhia peruutuksia. Kysyin, ovatko he lauantaina auki. Ei.(Vaikka verkkosivuilla lukee, että ovat.) Ei pääse edes kerran lauantaina sovittamaan? Ei. (Voisin kuvitella, että yrittäjä ei jättäisi yli tuhannen euron kauppaa tekemättä sen takia, että joutuu vapaapäivänään vartiksi töihin, mutta ehkä olen vain hankala asiakas?) No voitteko varata tämän puvun mulle siksi aikaa, kun käyn Glamourissa? Alennuspukuja ei varata. Sanoin heille, että ärsyttävä tilanne, kun pitäisi nyt tehdä päätös eikä mitään joustoa ole. Niin.

No, sitten itsepäisenä sanoin, että me lähdetään nyt sitten Glamouriin ja jos sillä aikaa tämä mekko myydään, niin sitten se ei ollut alunperinkään minun mekkoni. Myyjä huikkasi, että ei teillä mene siellä kuin viisi minuuttia kun käytte katsomassa, ettei löydy mitään parempaa.

Glamourin myyjä oli ihanan rauhallinen ja seesteinen (ja ihan vaan tämän takia toivoin, että olisin löytänyt täältä mekkoni), mutta valitettavasti mekkovalikoima oli samanaikaisesti vanhanaikainen ja todella koristeellinen ja runsas, eikä sieltä löytynyt minulle mieluisia mekkoa. Muutamaa soviteltiin, mutta ei niistä mikään iskenyt, kun vertasin vaan siihen aiempaan mekkoon ja fiilikseen. Myyjä huomasikin asian, ja totesi, että mulla taitaakin olla jo mekko löytynyt muualta. Palasimme sitten Katariinaan ostamaan mekon, ja vielä viimeisenä ärsytyksenä huomasin, että pukupussikin maksoi jotain, ja sen sain tietää vasta maksupäätteellä. Minulta siis aiemmin kysyttiin, että tarvitsenko pukupussia, eikä että haluanko ostaa pukupussin. Eihän siinä konkurssissa muutama kymppi mitälie enää missään tuntunut, mutta periaatteesta vaan ärsytti.

Onneksi huono myymäläkokemus ei tarttunut mekkoon, vaan hihkuin kaason kanssa onnesta koko matkan autolle ja vuorotellen ylistettiin ihanaa mekkoa ja sitä, että noin iso stressin aihe saatiin ruksittua yli listalta! Ja onhan se ihanaa, että mekko löytyi juuri kaason kanssa ja vieläpä omalta kotiseudulta - saa vähän omia juuriakin tuotua häihin mukaan. Tästä mekosta en julkaise täällä vielä kuvaa, ja kun sovitettavia mekkoja ei saanut kuvata, niin ei ole mistään muustakaan kuvaa. 

Vaikka mekko oli alennuksessa, budjetti meni yli. Onneksi lopulta omalta osaltani ei ihan hirveästi kuitenkaan. Isä halusi maksaa mekosta osan, eli omaa rahaa minulta meni noin 250 euroa enemmän, kuin olin suunnitellut. Jos olisin maksanut koko mekon itse, olisi mekolle varattu budjetti mennyt kaksinkertaisesti. Nyt voin kuitenkin myydä kaksi ostamaani koristevyötä ja ehkä jopa sen simppelin mekon, jonka alkuvuoden innostuksissani tilasin itselleni hääpuvuksi, eli niilläkin saa vähän paikkailtua häätyylin jättämää koloa lompakkossa. Voi toki olla, että pidän sen simppelin mekon vaimomekkona :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti