torstai 16. toukokuuta 2019

Hääpukusovitus Zazabellassa

Tampereen viimeinen hääpukuliike, viimeinen toivoni ennen kuin joudun lähtemään toiseen kaupunkiin etsimään omaa kaunokaistani. Olin etukäteen yhteydessä Zazabellaan siitä, onko heillä ylipäänsä valikoimissa sellaisia mekkoja, joita etsin, jotten hukkaisi kummankaan aikaa. En saanut vastausta, joten varasin sitten ajan ja toivoin, että liikkeestä löytyisi edes jokunen tyyliseni mekko.

Saavuimme paikalle todella hyvissä ajoin, lähes tunnin etuajassa, mutta onneksi liikkeessä ei ollut muita asiakkaita, joten pääsimme heti tositoimiin. Kerroin lähettämästäni viestistä ja siitä, etten ollut saanut vastausta, ja jossain vaiheessa myyjä löysikin viestini ja sanoi, että siihen oli kyllä vastattu! Kurkkasin roskapostin ja pääpostin, mutta en ollut saanut mitään viestiä - minne lie oli kadonnut matkalla. Muutenhan sillä ei olisi ollut väliä, mutta heidän vastauksensa oli juuri se mitä pelkäsin - heillä ei ole yhtään sellaista mekkoa, jota etsin.

Siinä vaiheessa olimme jo tosiaan kolunneet rekkejä läpi löytämättä yhtään sopivaa, ja minua rupesi vähän harmittamaan. Miten voi olla, että tämän kokoisessa kaupungissa on näin yksipuolinen valikoima!!!! Pelkkää hörhelöä ja hörselöä, kimalletta ja krumeluuria kuin vanhojentanssipuvuissa. Joukossa oli myös pari tosi vanhan ja huonokuntoisen näköistä mekkoa, mikä ihmetytti kyllä kovasti. Varmaan puoli tuntia käytettiin Idan kanssa siihen, että käytiin läpi samoja mekkoja kerta toisensa jälkeen, mutta mitään hyvää ei löytynyt. Lopulta sitten valitsin siitä yhden mekon, joka ei ollut yhtään sellainen, kuin olin etsinyt, mutta olin sellaista kuitenkin halunnut sovittaa.

Sehän olikin sitten oikea musta hevonen, todella upea mekko ja tykästyin siihen kovasti (takaa se ei ollut kylläkään yhtä nätti kuin edestä, kun haluaisin mieluummin vetoketjun ja nappirivin, mutta sellaista ei kuulemma saa tuollaiseen mekkoon). Kyseessä oli siis Morileen 5108, eli vartalonmyötäinen, laskoksilla koristettu merenneitomekko. Harmi vaan, että kyseisessä liikkeessä ei saanut valokuvata! En saanut lupaa, vaikka erikseen nätisti kysyin. Täytyy sanoa, että todella typerä sääntö - jos minulla olisi kuvia itsestäni mekossa, olisin varmasti tuijotellut kuvaa ja esitellyt sitä ja haaveillut ja harkinnut jopa ostamista (vaikka kieltämättä puvun riisuttuani oli aika nihkeä olo jaloissa, eihän niillä tyköistuvassa ole kauhean runsaasti tilaa hengittää), mutta nyt mietin vain, että ei se varmaan niin hyvä ollutkaan. Ja toisaalta vaikka olisi ollutkin, niin ostaisin varmaan muualta ihan vaan siksi, koska tuollainen sääntö ärsyttää.

Seuraava sovitusaika onkin jo sovittu, menen nimittäin Oulun Katariinaan kuun vaihteessa, kun olen silloin muutenkin reissaamassa Ouluun juhliin. Nyt alkaa jo hiljalleen ahdistaa - sekä se, ettei mistään löydy sellaista, joka olisi heti täydellinen ja josta tulisi se "tämä on SE mekko" -fiilistä ja toisaalta se, että tunnun kuitenkin tykkäävän suht monenlaisista mekoista ja tyyleistä. Koko suhtautumiseni hääpukuun on tosi kaksijakoinen, kun toisaalta haluan täydellisen mekon, mutta en kuitenkaan halua panostaa siihen rahallisesti, koska se on kuitenkin vain yhden päivän asu. Tuntuu, että olen ainoa, joka ei löydä sitä oikeaa mekkoa heti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti