keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Videokuvaus ja valokuvaus

Häiden ainutkertaisen luonteen vuoksi moni haluaa, että jokainen yksityiskohta tulee tallennettua. Hääpari ei voi olla joka paikassa koko aikaa, ja monia ihania hetkiä menee väistämättä ohitse, niin parilla kuin vieraillakin. Hääkuvauksella halutaan tärkeimmät hetket ikuistettuna, jotta lämpimät muistot eivät pääse haalenemaan vuosienkaan saatossa. Uutena "keksintönä" Suomessa häihin on tuotu videokuvaus. Tällä tavalla muistot saadaan talteen elävämmin ja syvemmin. Alkuperäistä budjettia suunnitellessa kirjasin videokuvaamisen ehdottomaksi kylläksi listaan. Jälkeenpäin olen kuitenkin alkanut miettimään tätäkin asiaa uudelleen.

Somen kautta erilaiset jutut leviää nopeasti, ja pian häävideokuvauksesta onkin tullut uusi normi, jonka seurauksena kännykällä kuvatut tallenteet näyttävät nuhjuisilta ja hölmöiltä. Videokuvaushan on tavallaan hyvin uusvanha tapa häissä; ysärillä kuvattiin kaikki häät sellaisella pienen henkilöauton kokoisella videokameralla, jossa nauhoitusääni on niin kova, että hiljempinä hetkinä se peitti puheen alleen. Nykyään videokuvausta toteutetaan aivan eri tavalla, häistä tehdään minidokumentti (lähes lyhytelokuva) sen sijaan, että oltaisiin vain yksinkertaisesti tallennettu tapahtumia nauhalle siitä kulmasta, jossa sattui kulloinkin seisomaan tai istumaan. Häävideo kestää aikaa ja on upea, pitkäikäinen teos, jolta häiden tunnelma aukeaa jopa paremmin kuin kuvista. Ja mikä parasta; lopputulokseen on taltioitu vain parhaat palat hääpäivästä!

Valokuvaaminen on myös taidetta siinä missä muukin, ja vaikka moni saattaa ajatella että äkkiäkös setä räpsäisee kuvat ihan ilmaiseksi, amatöörin ja ammattilaisen tuotoksilla on todella huima ero. Silti koen nuo reilusti tonnin ylittävät hintapyynnöt aika suolaisiksi. Olkoonkin, että kuvaajan työ ei tosiaan pääty siihen hetkeen kun juhlapaikan valot sammutetaan, ja asiakkaalle näkyvästä hinnasta vain pieni osa jää kuvaajalle nettopalkaksi, kun esimerkiksi alvit kumppaneineen haukkaavat oman osansa. Rahana se on hirveän iso, ja tavallaan työllä ei kuitenkaan ole mitään takuuta - jos kuvat menevät pieleen, muistikortti hajoaa, kuvaaja sairastuu edellisenä iltana tai kamera putoaa ja menee säpäleiksi, siinä tilanteessa ei auta mikään. Toki voi olla niinkin, että kuvat ja videot saadaan kyllä, mutta lopputulema ei miellytäkään silmää, tai kuvaaja on taltioinut "vääriä" asioita. Eikä myöskään lämmitä yhtään se, että saa osan tai vaikka kaikki maksamistaan rahoista takaisin, kun koko päivän muistot ovat "pilalla".

Olemme edelleen pohdintavaiheessa videokuvauksen suhteen. Hyvä kuvaajakin olisi tarjolla, mutta budjetti mietityttää varsinkin nyt, kun omakotitalon rempastakaan ei ihan parilla eurolla selvitä. Valokuvaaja on jo päätetty ja valittu, vaikka useita hyviä vaihtoehtoja oli, iskin silmäni heti ensimmäisen kuvaajan portfolioon, enkä oikeastaan voinut harkita enää muita. Jossain vaihessa kesää täytyy ehtiä hänet tavatakin, jotta päästään keskustelemaan hääkuvauksen yksityiskohdista.


Clem Onojeghuo, Unsplash

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Hääpukusovitus Morsiusgalleriassa

Eilen mentiin sitten ekaa kertaa sovittelemaan hääpukuja ihan oikeaan hääpukuliikkeeseen! Koko puolitoistatuntinen oli pienoista vuoristorataa! Morsiusgallerian meitä palvellut työntekijäkin oli aivan ihana. Lisäsin tämän tekstin keskelle pienen kollaasin osasta sovitetuista mekoista, eli jos et halua nähdä niitä, niin selaa varoen :-) Mikään näistä mekoista ei kuitenkaan ole se ykkössuosikkini.

Liikkeeseen saapuessamme saimme muutamia rinkuloita, joilla merkkasimme puvut, joita halusin sovittaa. Ensimmäisten kahden rekin jälkeen rupesin lievästi ahdistumaan, kun en tainnut löytää yhtäkään pukua, josta tykkäsin. Mietin, että mitähän sitten sanon, jos en löydä mitään kivaa? Koitetaanko sitten ”väkisin” jotain pukuja? Onneksi tilanne ei mennyt tähän, ja yksi rekki osoittautuikin jackpotiksi. Siitä taisin rengastaa jopa viisi tai kuusi pukua! Annoin pari rinkulaa seuralaisille, jotta he voisivat valita pari villiä korttia sovitettavaksi. 

Mekoista yksi ei mahtunut päälle, koska se oli kapealinjainen ja pitkähihainen, eikä joustanut ollenkaan. Jos siinä olisi ollut vetoketju tai napit ihan alas saakka, olisin todennäköisesti saanut sen päälleni, mutta alakautta pukiessa mekko ei noussut lantion yli ja yläkautta pukiessa se ei laskenut rintojen alle. Hihatkin tuntuivat piukoilta, ja tämä jäi kyllä vähän harmittamaan, kun olin juuri pitkähihaista mekkoa lähtenyt etsimään, ja tämä oli Morsiusgallerian ainoa sellainen mekko. Nyyh!

Mietin ennen sovitusta, että niinköhän tulee sellaista tämä se on –fiilistä. Ensimmäinen mekko oli itse valitsemani, ja tosi nätti, mutta jotenkin blaah. Alaosa oli tosi kaunis, mutta yläosa ei sopinut minulle, ja pienet pitsikoristeet olkapäillä saivat käsivarret näyttämään tosi paksuilta! Valokuvastakin näkee, että nyt ei ihan nappaa. 

Seuraavaksi taidettiin sovittaa jo Hannan minulle valitsemaa mekkoa, jossa oli pitsinen yläosa. En ollut itse tainnut valita yhtään pitsimekkoa, koska en pidä pitsistä, joten vähän kohottelin kulmiani tälle mekolle. Mutta kun sain mekon päälleni, olin yhtä hymyä! Mekon alaosa oli aivan ihana, ja mikä parasta – siinä oli taskut!!! Mekko oli lähes täydellinen päälläni, ainoastaan selän kohdalta olisi pitänyt hieman lyhentää ja vyötäröltä kaventaa. Olin aivan ihmeissäni ja tuijottelin itseäni peilistä! Hetken ajan mietin, että ostan tämän, tämä se on. Hanna ja Netta pitivät mekosta myös tosi paljon.



Sovitettavat mekot olivat samantapaisia tyyliltään, ja vasta viimeinen villi kortti oli oikeasti erilainen. Siinä oli oikeastaan kaikkea, mitä en halunnut! Mekko oli vähän ikävä päällä, koska sen tyllialushameen reuna raapi ihoa, siinä oli tosi muhkea helma ja hirveästi kaikkia kirjailuja yläosassa. Se kuitenkin istui kuin hansikas, ja kuvassa näytti tosi kivalta! Eli sekin pääsi yllättämään tosi positiivisesti, vaikka en mitään suuria siltä mekolta odottanutkaan. Lisäksi näytin mallikuvasta mekon, jonka olin löytänyt netistä, mutta joka olisi ollut kooltaan aivan liian pieni minulle, enkä siksi päässyt sitä sovittamaan. Saman tyylinen löytyi, ja se oli hassusti laskoksilla juuri väärästä paikasta! Mielikuvissani sellainen mekko lisäisi ympärysmittaa rinnan kohdalle, olisi kapeimmillaan vyötäröllä ja toinen laskos olisi lantiolla, lisäten sinnekin ympärysmittaa. Noh, rinnan kohdalla mekko oli tasainen, paksuin laskos oli juuri vyötäröllä josta mekko lähti suht suoraan laskeutumaan alaspäin. Eli juuri väärät kohdat, mikä sai aikaan laatikkoefektin ja olin tasapaksu pötkylä.

Yritin aina pitää itse naaman peruslukemilla riippumatta siitä, mitä mieltä mekosta olin, jotta kun verho avattiin, pääsin näkemään suoran palautteen siitä, mitä mieltä tuomaristo mekosta oli! Välillä se oli ihan vastakkainen kuin omani, ja toisinaan muuten vain yllätyin palautteen vahvuudesta. Joku mekko, josta itse olin ajatellut, että tämähän on ihan ok eikä herättänyt sen suurempia tunteita, sai täystyrmäyksen verhon avauduttua. Yhden mekon kohdalla taas kävi niin, että itse olin sitä mieltä, että ihan kiva, ja Hanna ja Netta olivat sitä mieltä, että se oli täydellinen minulle. Ihmettelin ja tuijottelin, enkä ollut ihan samaa mieltä. Sitten näin sen valokuvasta ja boom tässä se oli. Tälläkin hetkellä mietin sitä mekkoa, ja olen oikeastaan tehnyt jo valintani. Hassua on se, että mekko itsessään ei ollut täydellinen, ja mieluiten yhdistäisin sen pitsiyläosaisen mekon alaosan (jossa oli taskut) tämän mekon yläosaan. Eli saas nähdä, löydänkö sellaista, vai täytyykö teettää. Se, mikä mekosta tekee erilaisen ja minun näköisen, on sen ”lisuke”. Se taas on niin erikoinen, etten usko sillä olevan menekkiä tällä pitsin ja tyllin aikakaudella, eli sen ostamisen suhteen tuskin on kiire.

Kaiken kaikkiaan siis kokemus oli ihana, ja liikkeen myyjätär teki sovittelusta ja puolialasti hillumisesta helppoa ja hauskaa! Sovituskoppi oli tilava, ja vasta ihan loppuvaiheessa alkoi tulla kuuma. Morsiusgalleria sijaitsee muuten nykyään osoitteessa Hämeenpuisto 21, eikä Tullintorilla. Google antaa vielä vanhankin liikkeen osoitteen. Morsiusgalleriasta saa varata sovitusajan Whatsappin kautta, joka oli mulle iso plussa, vaikka niin pieneltä jutulta kuulostaakin. :) Suosittelen lämpimästi! 


maanantai 15. huhtikuuta 2019

Toinen hääpukusovitus

Tekstin lopussa jälleen pieni sneak peek mekosta!

Laitoin Facebookin hääryhmässä avoimen mekonetsintä ilmoituksen, ja sain monta tarjousta siihen. Yksi tarjotuista mekoista oli merenneitomallinen, tyköistuva ja pitsinen tapaus. Ajattelin heti, että ei ainakaan tuollaista; ei ole yhtään tyylisenä eikä tiukkuus varmasti imartele sitä epämieluisinta vartalon kurvia, eli vatsapömppistä. Myyjä sai kuitenkin pääni käännettyä, ja lopulta olinkin ihan innoissani menossa sovittamaan mekkoa. Jos se olisi päälläni upea, niin saisin todella kauniin mekon läheltä ja helposti. Jos se ei olisi upea, tietäisin ainakin, mihin suuntaan seuraavissa sovituksissa lähdettäisiin.

Kokemus oli lievästi erikoinen, en nimittäin ole koskaan ennen mennyt vieraan ihmisen luokse ja reteästi vaan heittänyt alusvaatteisilleni keskellä olohuonetta kahden naisen ja kahden koiran tuijottaessa! Myyjä oli kuitenkin sen verran puhelias ja mukava tyyppi, ettei siinä jaksanut ujostella ollenkaan.

No, millainen se mekko sitten oli? Ensireaktio oli ei. Korostaa liikaa pömppistä. Sitten olo oli että hmm, eihän tämä nyt niin paha ole. Koko ajan fiilis muuttui pehmeämpään suuntaan, ja hetken jo mietin, kuinka kauniin siluetin mekko luokaan. Mekko oli olkaimeton, mutta silti pidin todella paljon kaula-aukosta, ja ylipäänsä yläosan ryhdistä, vaikka yläosa kovin avonainen olikin. Tuijottelin ja tuijottelin, pyörin ja kääntyilin.

Heti oven sulkiessani päätin kuitenkin, että eihän se tämä ollut. Ei tämä ole mun mekko. Laitoin kuvan muutamalle kaverille ja kysyin mielipidettä, ja niistä sain vielä vahvistusta omalle mielipiteelle. Kaunis mekko, mutta ei minua.

Tämän kokemuksen innoittamana keräsin joukot ja sovin sovitusajan Morsiusgalleriaan huomiseksi, eli tiistaiksi. Nakutin juuri Timmasta vielä pikakampausajan, jotta sovitellessa pystyisin hahmottamaan kokonaisuuden paremmin. 


maanantai 8. huhtikuuta 2019

Ensimmäinen hääpukusovitus

Viime viikon lopulla kävin ensimmäistä kertaa sovittamassa hääpukua! Kyseessä oli tosi simppeli, olkaimeton hääpuku, jossa oli vyötäröllä roosanvärinen nauha ja takana iso rusetti. Hieman jännitti mennä tuntemattoman ihmisen kohtiin hillumaan (puolialasti), mutta mekon myyjä oli niin mukava nainen, että kaikki jännitys karisi jo ovella!

Mekko oli tosi kaunis ja yksinkertainen, kuten olin jo myyntikuvasta nähnyt. Kyllähän siinä hymy nousi huulille, kun katseli itseään peilistä ja pohti, olisiko tämä minun mekkoni? Olin aiemmin ajatellut, että haluan ehdottomasti olkaimet tai jopa pitkät hihat mekkoon, joten olin aika varma, etten tykkäisi olkaimettomasta mallista päälläni. Kuitenkin olkaimettomuus korosti ihanasti dekoltee-aluetta, ja piti ihan kehua ääneen, kuinka kauniilta olkapääni mekossa näyttävät! Mekko oli minulle hitusen liian pieni, nyörityksen takana oleva kangas ei aivan riittänyt peittämään selän ihoa, mutta muuten mekko kyllä mahtui päälle. Kuitenkin nyin jatkuvasti mekkoa rinnuksista ylöspäin, vaikka se olikin hyvin (=tiukasti) paikoillaan, eikä käsien nostaminenkaan aiheuttanut mitään pullahtelua tai vilauttelua. Silti, koko ajan oli sellainen olo että paljastan liikaa. Ja SILTI mietin, että tämä on kyllä niin ihana puku, että eiköhän tästä pienillä muokkauksilla saisi minulle sopivan. 

En olisi halunnut riisua pukua ollenkaan, mutta mies oli juuri pääsemässä töistä ja tulossa hakemaan, joten jouduin vaihtamaan takaisin tylsät arkivaatteeni ja jättämään mekon myyjän haltuun. Lupasin olla yhteydessä päätöksestäni, ja pohdin viikonlopun ajan mekon kohtaloa. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan olla 100 % comfortable koko hääpäivän, enkä halua nykiä tai varmistella mitään, vaan nauttia juhlasta ilman huolta. Niinpä ilmoitin myyjälle, että mekko jää nyt ostamatta.

Mitä sovituksesta nyt jäi käteen? No se, että haluan ne olkaimet tai hihat. Helpompi ja mukavampi niin. Lisäksi se, että mekon täytyy olla vyötäröltä tiukka ja levetä alaspäin. Ja se, että haluaisin ehkä mieluummin selkään napituksen enkä nyöritystä. Tämä väri oli tosi kaunis, ja yllätyksekseni pidin tuosta roosanvärisestä nauhastakin! Aiemmin ehdoton vaatimukseni oli, että pelkkiä valkoisen sävyjä, ei mitään muita värejä mekossa. Laahuksella ei ole mitään väliä. Tässä mekossa oli laahus, ja se oli kaunis, mutta mekko oli ihan yhtä kaunis laahus ylhäälläkin.

Valitettavasti en voi laittaa kokonaista kuvaa sovituksesta, koska mies sanoi, ettei halua nähdä mitään kuvaa minusta mikään hääpuku päälläni ennen häitä! :D Ja hän lukee ahkerasti blogia, eli valitettavasti joudun jättämään kaikki sovittelukuvat piiloon. Ehkä sitten häiden jälkeen voin julkaista kollaasin kaikista sovittamistani puvuista ja siitä, mihin lopulta päädyin. Tässä kuitenkin ihan pieni sneak peek mekosta (silmät kiinni kulta!).



tiistai 2. huhtikuuta 2019

Seitsemän kuukautta häihin

Aikataulu 
    
12-10 kk ennen häitä

Hääpäivän päättäminen
Kaason ja bestmanin valinta
                      Budjetin laatiminen
                      Alustavan vieraslistan laatiminen
                      Juhlapaikan valinta ja varaus
                      Pitopalvelun valinta ja varaus
                      Vihkipaikan valinta ja varaus -> Näillä näkymin vihkiminen tapahtuu juhlapaikalla
                      Valokuvaajan valinta ja varaus
                      Teeman valinta
                      Morsiuspuku
                      Hääyön suunnittelu ja varaus
                      Häämatkan suunnittelu ja varaus

10-6 kk ennen häitä

Hääbändin tai dj:n varaus
                      Sormukset -> Omasta lähetetty viesti kultasepänliikkeeseen
                      Meikin ja kampauksen varaaminen -> Selvittely aloitettu

6-4 kk ennen häitä

Hääohjelman ja aikataulun suunnittelu
                      Morsiamen asusteet
                      Sulhasen puku ja asusteet
                      Kutsujen suunnittelu ja tilaaminen -> Aloitettu
                      Koristeiden ja tarvikkeiden suunnittelu ja tilaaminen/tekeminen -> Aloitettu
                      Kukkien suunnittelu
                      Juomien valitseminen

4-1 kk ennen häitä

Esteettömyystodistus
                      Kutsujen lähettäminen
                      Häätanssin ja -kappaleen valinta
                      Tanssikurssi
                      Vihkimusiikkien valinta
                      Hääauton valinta ja varaus -> Miehellä pohdinnassa
                      Juomien hankkiminen
                      Häämenun suunnittelu -> Pohja valmiina
                      Palaveri juhlapaikan kanssa
                      Palaveri kuvaajan kanssa
                      Palaveri bändin/dj:n kanssa
                      Menu- ja ohjelmakorttien suunnittelu ja tilaaminen
                      Tienvarsikylttien tekeminen
                      Morsiuspuvun viimeiset korjaukset

4-1 vk ennen häitä

Vierasmäärän ilmoittaminen pitopalvelulle
                      Koemeikki ja -kampaus
                      Istumajärjestys
                      Paikkakortit
                      Kukkien tilaaminen
                      Hääviikon suunnittelu
Hääviikko

Sulhasen parturi
                      Vihkiharjoitus

Hääpäivän aattona

Koristelu
                      Pakkaaminen hääyötä varten
                      Tienvarsikylttien kiinnittäminen
                      Hääauton pesu ja koristelu

  
Huhtikuu on aluillaan, ja hääpäivään on nyt seitsemän kuukautta. Tarkalleen ottaen 214 päivää! 

Ajattelin vihkipaikan suhteen niin, että jos löytyy erikoinen mutta kohtuuhintainen vihkipaikka - kiva. Jos ei, niin sitten vihitään juhlapaikalla. Tämä poisti kaiken stressin vihkipaikan etsimisestä. Tai ainakin teorian tasolla - paikkoja kysellessäni ja hirveisiin hintoihin törmätessäni rupesi vähän ahdistamaan ja ketuttamaan, mutta sitten aina muistutin itseäni vihkipaikkafilosofiastani. Jos löytyy, niin löytyy. Jos ei, niin ei. Kysyin vihkimisasiaa vajaasta kymmenestä paikasta, ja niistä halvin olisi maksanut 250 euroa. Meidän juhlapaikan koko viikonlopun vuokra maksaa saman verran, joten en ollut valmis maksamaan samaa summaa vartin toimituksesta. Varsinkin, kun itse vihkijästäkin saa maksaa saman summan. Kallein tarjous taisi olla aivan naurettava 1 400 euroa, johon en tyrmistyksissäni edes pystynyt vastaamaan!

Vapaa-ajallani olen kikkaillut Canvassa Tervetuloa!-kylttiä, hääohjelmaa sun muuta, mutta koska kutsukorttien teema on vielä päättämättä, en ole näidenkään suhteen kiirehtinyt lukitsemaan päätöksiä. Kaiken ei tarvitse olla samanlaista, mutta samaa tyyliä olisi hyvä olla. Kutsukorttejakin ollaan jo pohdiskeltu ja tein Canvalla muutaman simppelin mallin, joista molempien suosikiksi nousi sama kortti. Kutsumalli itsessään on tosi simppeli, joten mietinkin, josko ne painattaisi painotalossa vähän paksummalle pohjalle ja pienenä lisänä esimerkiksi foliopainatus. 

Tein pari kivaa hääkirpparilöytöä, joista toinen tulee ihan kotikäyttöön, mutta toinen ovat nämä ihanat kynttilänjalat <3 Nämä sopivat täydellisesti haluamaani teemaan; modernia ja simppeliä, mutta pienellä twistillä jotain vanhaa. Osa kynttilänjaloista on tosi pieniä ja niitä on vain 15, joten täytynee koluta kirppareita, josko vielä löytäisi muutaman lisää. Yhden jo kirpparilta bongasinkin.




Juomien suhteen mietittiin, että pidetään jossain vaiheessa maisteluilta, jonne ostetaan erilaisia viinejä ja muita juomia, ja valitaan niistä porukalla parhaat. Toki pitopalvelulla voi olla jotain suosituksia, ja ne otetaan huomioon valikoimaa haarukoidessa. Viineihin tarvitaan ulkopuolista apua, koska minä en voi sietää punaviinejä ollenkaan, enkä pidä valkoviineistäkään - joskus siedän niitä vaikkapa ruoan kanssa, mutta en ikinä valitse valkoviiniä juotavaksi omasta vapaasta tahdostani. Antti juo viinejä, mutta yhden ihmisen mielipiteen varaan on aika riskaabelia perustaa koko viinivalikoimaa :D Olisi kiva saada jotain vähän erilaisia juomia, eikä aina sitä samaa A. le Coqia tai Happy Joeta. 

Alkukevät mennee rauhallisemmissa tunnelmissa häiden suhteen, kesällä on tarve taas pistää rattaat pyörimään. Olen itse asiassa torstaina menossa sovittamaan yhtä käytettyä hääpukua, kerron siitä sitten lisää!

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Huhtikuun haaste - osta vain suomalaista

Pidetääs pieni tauko häähömpötyksistä, ja annetaan estradi hetkeksi huhtikuun kuukausihaasteelle!

Vuodenvaihteessa lupasin itselleni, että toteuttaisin erilaisen kuukausihaasteen vuoden jokaisena kuukautena. Tammikuussa olin herkuttomalla, helmikuussa päästin itseni helpommalla ja vietin luovaa kuukautta, jolloin soitin kitaraa ja tein käsitöitä. Maaliskuussa halusin taas lisää haastavuutta, joten nappasin itselleni kuukauden juoksuhaasteen, jonka treeneistä vain yksi jäi suorittamatta (ja senkin vein loppuun tänään). Haastetta miettiessäni pallottelin kahta vaihtoehtoa; vegaanikuukausi tai suomalaisten ostosten kuukausi. Vegaanikuukauteen minua innoitti kirjastosta lainaamani vegaanikokkikirja, jossa oli aivan mielettömän hyviä reseptejä. Kallistuin kuitenkin itse tähän osta vain suomalaista -haasteeseen, jota myös instagram-seuraajani kannattivat. Niinpä tässä kuussa pyritään ostamaan vain suomalaisia tuotteita - ja nimenomaan OIKEASTI suomalaisia tuotteita.

Viime vuonna perehdyin tähän aihepiiriin enemmänkin, ja blogista löytyy tekstejä aiheeseen liittyen. Myös instagramissa olen asiaa pyöritellyt. Etsin itselleni suomalaista nahkalaukkua ja villapipoa, mutta esimerkiksi yksi näitä tuotteita tarjoavista yrityksistä kertoi heidän nahkansa tulevan italiasta, ja käsittely ja värjäyskin tapahtuvat siellä. Raakanahoista kerrottiin, että nekin "oletettavasti" tulevat Euroopasta. Villapipojen villa sen sijaan tulivat Australiasta ja Uudesta-Seelannista sekä Etelä-Amerikasta, kehrätään langaksi ja värjätään Italiassa, Saksassa ja Ranskassa. Pipo kudotaan Suomessa, ja tämä tekee siitä suomalaisen, ekologisen lähituotteen. Ei minun mielestäni.

Tässä kuussa on varmasti todella paljon haastetta, ja joudunkin asettamaan muutaman pakollisen, helpottavan säännön. Seuraavia tuotteita saan ostaa kotimaasta riippumatta:

1. Polttoaine (Antti ostaa kyllä pääasiassa polttoaineet.)
2. Elektroniikka (Olemme ostamassa uuden tv:n kun remontti on valmis, ja käsittääkseni Suomessa ei yksinkertaisesti enää valmisteta televisioita. Todennäköisesti remontti ei kuitenkaan ole täysin valmis tässä kuussa, emmekä halua uutta telkkaria suotta tänne kittipölyn sekaan.)
3. Mahdolliset lääkkeet yms. välttämättömyydet

Mikäs tästä kuusta sitten tekee hankalaa? Mistä on pahinta luopua, tai minkä luulen tuottavan eniten ongelmia? Noh, faktahan on se, että kaikkea ei vaan yksinkertaisesti tehdä Suomessa. Esimerkiksi tänään ostin kaupasta tarvikkeet vege/vegaanikaalilaatikkoa varten. Pääosa ostettavista löytyi suomalaisena, soijakastiketta ei saanut kotimaisena. Vaihtoehdot olivat saksalaistuote ja yhdysvaltalaistuote, joten näistä valitsin lähemmän, eli saksalaisen. Perusjutut eli kaali, sipuli, härkäpapurouhe löytyivät suomalaisena, ja loput tarvikkeet, eli pääasiassa mausteet, oli kotona kaapissa valmiina. Niitä olisi varmaan ollut vaikea löytää kotimaisena!

Luulen, että isommat materiahankinnat jäävät automaattisesti pois tai siirtyvät seuraavalle kuulle, mikä sinänsä ei ole ollenkaan haasteen luonteen mukaista. Jotta saisi ihan puhtaan suorituksen, pitäisi haastetta jatkaa useampi kuukausi niin, että kaikki kaappivarannotkin olisivat ehtyneet ja lisäksi olisi tarve vaikka uusille vaatteille. En ole nyt mitenkään tietoisesti hamstrannut mitään kaappiin, kun tästä koko haasteesta päätin vasta 31.3., eli kaapeissa on niitä ruokia ja vaatteita ja tavaroita, joita siellä normaalistikin olisi.

En osaa ajatella, että joutuisin sinänsä mistään luopumaan, vaan minun täytyy vain keksiä korvaavia tuotteita tilalle. Esimerkiksi kasviksissa on aika pahasti sesongin armoilla, mutta sekään ei ole oikeasti kielteinen asia; eri kasvisten sesongit vaihtelevat vuoden mukaan, ja sataprosenttisestikin satokausikalenteria seuraamalla saisi runsaasti vaihtelua päivittäisiin ja viikottaisiin ruokiin. Koen myös, että kotimaista syömällä tulee automaattisesti syötyä puhtaammin, mutta tämä voi olla virheellinenkin mielikuva.

Tästä siis lähtee tämän kuukauden haaste! Sen vaikutusta hääsuunnitteluun on aika hankala vielä arvioida, mutta tässä kuussa ei kyllä pitäisi olla mitään häähankintoja edessä. Ja toki sitten häämenua miettiessä haluaa painottaa kotimaista ruokaa ja lähiruokaa, mutta se on vasta loppukesän juttuja :-)

Mukavaa alkanutta viikkoa!