maanantai 26. marraskuuta 2018

Fiiliksiä

Hääsuunnittelut ovat olleet käynnissä kolme viikkoa! Tuntuu, kuin aikaa olisi mennyt enemmänkin. Monet alkuvalmistelut ovat käynnistyneet, monta asiaa on vielä korkkaamatta ja moni asia saakin jäädä korkattavaksi vasta alkuvuonna 2019. 

Voitin Instagramissa @ihanvaimona:n arvonnassa ihanat "The Original Wedding Cards" -kortit. Korteissa on siis kauniina kuvituksena erilaisia häiden järjestämisessä kohdattuja tärkeitä tapahtumia, kuten vaikkapa kihlat, kaason valitseminen ja mekon valitseminen. Olin aivan innoissani voitostani, olin jo edellisenä iltana alkanut askartelemaan omia korttejani siltä varalta, etten voitakaan tässä kisassa! Kortit pääsivät käyttöön ensimmäistä kertaa viikonloppuna, kun kysyin rakasta ystävääni kaasoksi.

Muutenkin hääfiilikset ovat olleet hyvin positiiviset tässä vaiheessa järjestelyjä, toki tässä on paljon hommaa ja organisoitavaa, mutta se sopii minulle. Tavoitteena on saada juhlat järjestettyä siten, että viimeisenä iltana ja aamuna on mahdollisimman vähän puuhaa. En aio olla yksi niistä morsiamista, jotka huutoitkien uhkaavat haastaa juhlapaikan oikeuteen illalla väsyneenä koristeita ripustaessa. Aion jättää kaiken mahdollisen näperryksen ja askartelun pois, ja keskittyä siihen, mistä juhlassa on oikeasti kyse.



Juhlapaikka on tuottanut eniten harmaita hiuksia, ja meillä olisikin nyt edessä pieni hääpalaveri ja budjettiriihi miehen kanssa, jotta saataisiin tuplabuukkaukset mahdollisimman pian vapaaksi muille. Olisi myös mukava saada to do-listalta ruksittua pois muutakin kuin kihlasormukset... Onneksi emme pidä häitä kesällä, voin vain kuvitella sitä stressiä kun kaikki pitää varata viisi vuotta etukäteen, jotta on edes toivoa saada tietty juhla- tai vihkipaikka! 

Hassua, kun samaan aikaan tuntuu, että eihän tässä ole mikään kiire mihinkään, ja toisaalta taas kauhistuttaa kun mikään ei ole valmiina. En halua liikaa tuudittautua siihen, että häät ovat vasta vuoden päästä, jottei pääse käymään niin, että yhtäkkiä huomaakin kalenterissa lukevan elokuu, ja kaikki on vielä tekemättä. Suhteellisen nopeasti hommat saisi kuitenkin pakon edessä tehtyä, hääryhmässä useampi kertoi juhlivansa häitä tammi-helmikuussa, eikä edes kutsuja ollut vielä tehty!

Kutsuaikataulun suhteen pyrin siihen, että heti kun päivä varmistuu, ilmoitamme siitä tekstarilla, whatsappissa tai muuta kautta. Kutsut lähtisivät kesän puolivälissä, eli reilun kolme kuukautta ennen häitä. Aiempi hääpäivä oli Suomen kahden syyslomaviikon välissä, joten sekin mietitytti jo valmiiksi; kuinka aikaisin päivä pitäisi lukita, jottei kukaan varaa lomamatkaa sille viikonlopulle ja toisaalta, onko itsekästä vaatia ihmisiä jättämään matka tekemättä meidän häidemme takia? Luulen, että marraskuussa harvemmalla on pakottavia menoja, ja uskon häiden olevan toivottu piristys pimeän marraskuun keskelle.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

To do

Olen itse kasaillut omaa muistilistaani, ja siinä pitäisi nyt olla kaikki kokonaisuudet, jotka täytyy muistaa hoitaa ja huomioida. Ainoa kohta, joka on tällä hetkellä valmis, on kihlasormukset. Hääpäiväkin oli jo hetken ajan valittuna, mutta erään juhlapaikan ollessa varattu juuri tuolloin, rupesimme pohtimaan, josko päivää kuitenkin vielä siirtäisi. Tuon juhlapaikan olemme kuitenkin haudanneet, mutta ajatus uudesta hääpäivästä jäi elämään. Tämä uusi päivämäärä olisi meille merkityksellinen, vaikka ei "rimmaakaan" samalla tavalla kuin ensiksi valittu päivä. Vihkijän saaminen voikin olla hankalaa, koska ihan jokainen luvallinen vihkijä ei tee vihkimisiä työpaikan ja -ajan ulkopuolella. Kaiken maailman todistukset ovat myös tärkeitä, täytyy hyvissä ajoin selvittää mitä kaikkea näihin papereihin kuuluu... Vieraslistan kokoaminen on hyvässä vaiheessa, mutta sen suhteen ei onneksi tarvitse varmoja päätöksiä tehdä vielä hetkeen.

Juhlapaikkojen kilpailutus on toden teolla alkanut, ja olen tällä hetkellä laittanut tarjouspyynnön yhteentoista paikkaan, ja lisäksi netistä saamieni tietojen perusteella hylännyt muutaman paikan. Muutaman siksi, että siellä järjestetään vain kesähäitä ja yhden siksi, että se sulkee ovensa ensi vuoden elokuussa. Yhden paikan varauskalenteristä näin aiemmin päättämämme hääpäivän olevan jo varattu, enkä laittanut sinne tarjouspyyntöä ollenkaan. Tämä mahdollinen uusi hääpäivä olisi vielä vapaana, joten  lähetin tarjouspyynnön ja sainkin paikan meille alustavasti varattua siten, että sen saa peruuttaa maksutta, jos paikassa käytyämme se ei miellytäkään. Muutamia hyviä tarjouksia on tullut, muutama ollut aivan liian kallis ja parin kanssa ollaan tosiaan edetty hieman pidemmällekin. Tällä hetkellä minulla on alustava varaus kahteen täysin vastakkaiseen paikkaan; toinen on ravintola ja toinen on juhlasali. Eräältä paikalta on lähes mahdotonta saada vastausta yhteydenottoihin, joten vaikka tila molempia kiinnostaakin, jätettiin se superhuonon asiakaspalvelun takia hylkypinkkaan. Itse juhlapaikan lisäksi toinen (melko tärkeä :D) ratkaistava tila-asia on vihkipaikka.


Menun pohdinta on vielä aloittamatta, koska se riippuu niin paljon juhlatilasta. Toisissa juhlatiloissa saa tuoda oman pitopalvelunsa, toisissa täytyy ruoat ostaa määrätyltä pitopalvelulta ja osassa toimii paikan, yleensä ravintolan, oma tiimi. Alkoholi kuuluu menun alle myöskin, ja sen kohtalo vaihtelee samalla tavalla kuin ruoan, paikasta riippuen. Cocktail-tunti jakautuukin sitten useampaan pienempään osaseen, joita ovat esimerkiksi aikataulutus, ohjelma ja tarjoilut. 

Kutsujen hahmottelun olen aloittanut, mutta alustavasti pohdittu teema saattaa muuttua vielä juhlapaikan myötä, ja samalla korttien ulkoasu. Muille printeille ei ole vielä uhrattu ajatustakaan - yritän keksiä ratkaisun, jolla näihin tarvisi upottaa mahdollisimman vähän rahaa. Kutsut kuitenkin moni saattaa säilyttää, mutta pöytäkartalla tai paikkakorteilla ei tee yhtään mitään häiden jälkeen.

Polttarit ovat yhtä suurta kysymysmerkkiä minun osaltani. Antti haluaa ja varmasti saa hauskat, rennot polttarit, mutta itse en ole kovinkaan varma siitä, haluanko polttareita ollenkaan. En ainakaan niiden perinteisessä muodossa - pikemminkin näkisin mukavana sen, että yhdessä suunniteltaisiin joku rentoutusviikonloppu vähän ennen häitä ja nautiskellaan. En tykkää yllätyksistä, en halua laivalle, en halua herätä aikaisin viikonloppuna, en jaksa valvoa myöhään illalla, en halua hillua hassuissa vaatteissa kaupungilla, en välttämättä halua juoda, mutta toisaalta ehkä haluaisinkin vähän bilettää, haluaisin saada kaikkia hemmotteluhoitoja mutten halua kavereiden käyttävän kamalasti rahaa minuun... Olisipa mukava nakki jollekin kehitellä minulle hyvät polttarit! Kaikki kaverini ovat lisäksi hyvin eri piireistä, niin en jotenkin näe kaikkia yhdessä porukassa. Siksi polttarit ovat tässä itse tehtävien asioiden listassa. 

Hääpäivän vaatetus ja asusteet ovat ymmärrettävästi vielä aloittamatta. Luulen, että helmi-maaliskuussa olisi ensimmäisten sovituskierrosten aika, miten ihmeessä sinne saakka malttaa odottaa? Antilla taas homma on suhteellisen helppo, hän tuskin ostaa uutta pukua, vaan vaatetus hoitunee pienemmällä vaivalla. 

Bändin suhteen ei olla tehty vielä mitään toimenpiteitä, omasta puolestani bändi ei ole edes pakollinen. Jättämällä bändin pois säästäisi todella big bucks. Haluan jouset ainakin vihkimiseen, mutta sitäkään en ole miettinyt vielä sen enempää. Häävalssikappale on ainakin minun puolestani päätetty, eikä Antilla ollut mitään sitä vastaan. Hän koki kappaleen surulliseksi, ja sitähän se on, mutta kuitenkin niin kaunis :) Häävalssia ei ole vielä alettu yhdessä opettelemaan, yksin olen sitä tanssinut pitkin olohuonetta ja eteistä.

Valokuvaajan vertailu on aloitettu ja erittäin hyvällä mallilla. Keräsin listaan noin 20 valokuvaajaa, ja portfolioiden perusteella lähetin viidelle tarjouspyynnön. Neljältä sain vastauksen, ja heistä suosikillani oli juuri meidän budjettiimme sopiva hinta, joten valinta on tehty. Mitään ei ole vielä kirjallisena sovittu, mutta heti kun hääpäivä ja -paikka varmistuvat, alan tekemään mustaa valkoiselle useamman asian kanssa. Hääkukat ja koristelut ovat myös hyvin riippuvaisia juhlapaikasta ja sitä kautta teemasta, joten niillä ei ole mitään kiirettä. Niidenkin suhteen pyritään pitämään budjetti mahdollisimman pienenä ja keräämän (luvallisesti) metsästä oikeita luonnontuotteita. 

Häämatkan suhteen ei ole tarpeen tehdä mitään ihan vielä, mutta riippuen kohteesta tälle asialle täytyy kohta herätä. Mihinkään kaukomatkalle ei lähdetä, ja toisaalta kissat rajoittavat matkan pituutta. Niin joo, ja työt!

Kiitoskortteihin liittyen luin sellaisen vinkin, että ne kannattaa tilata samalla kutsujen kanssa. Näin kiitoskortit ovat samassa teemassa kutsujen kanssa, ja ne tulee ylipäänsä hoidettua - häiden jälkeen kiinnostus kaikkiin hääjuttuihin kuulemma romahtaa niin, ettei millään jaksaisi enää vääntää kiitoskortteja, saati lähettää niitä. Homman voisi tosiaan hoitaa niin, että tilaa kiitoskortit valmiiksi ja sujauttaa jokaiseen kuoreen potrettikuvan. Katsellaan tätäkin sitten, kun kutsujen tilaaminen tulee ajankohtaiseksi.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Juhlapaikka

Hääjuhlapaikka on ollut käytännössä päätetty siitä hetkestä, kun astuin Ravintola Tampellaan sisään. Rakastuin paikan isoihin ikkunoihin, tunnelmalliseen miljööhön, upeisiin tiiliseiniin ja keskeiseen, mutta rauhalliseen sijaintiin. Kysyin heti (Antilta salaa) Tampellalta sähköpostitse, järjestetäänkö heillä häitä. Sain myöntävän vastauksen, ja se riitti silloin.

Kun häät tulivat lopulta oikeasti ajankohtaisiksi, laitoin virallisen tarjouspyynnön, johon suureksi hämmästyksekseni sainkin vastauksen, että ravintola järjestää enää ainoastaan kesähäitä. Ravintola on ilmeisesti niin suosittu hääpaikka, että sesongin ulkopuolisia häitä ei tarvitse ottaa, mikä on toki omalta kannaltani harmi. Onneksi minulla oli toinen, vähintään yhtä ihana ravintola mielessäni, ja olenkin aloittanut neuvottelut heidän kanssaan. Kuitenkin hommaa kaksin pohtiessamme aloin kuitenkin uudelleen harkitsemaan erillisen tilan vuokraamista, jotta tilaan saisi tuoda omat ruoat ja juomat. Alkoholin hinta onkin yksi asia, joka aiheutti harmitusta; kummankaan suvussa ei ole ns. pesusieniä, eikä kaveripiirikään koostu juoppolalleista, ja silti alkoholi haukkaisi suurimman osan budjetista! Tarkoituksena oli (on?) siis tarjota vieraille noin viisi juomaa (alkumalja, kaadot, iltajuomat), ja silti hinta olisi noin kova. Aika hassua, eikö?

Aiemmin olen torpannut Tampereen seudun juhlapaikat sillä perusteella, että hyvin harva miellyttää silmää, ja ne jotka miellyttävät, ovat suhteellisen hintavia, ja ovat lisäksi liian isoja meidän häillemme. Jättimäinen tilavuokra ja siihen päälle ruoat, juomat, henkilökunta, koristelut, astiavuokrat ja siivoamiset aiheuttavat sen, että etenkin pienemmän porukan häät tulevat edullisemmaksi ravintolassa. Ravintolassa 90 % kaikesta on valmiina, eli esimerkiksi juhlia edeltävä ja seuraava siivoaminen jää pois, pöydät ja tuolit sopivat yhteen (eli ei tuolihuppuaskarteluja) ja henkilökunta osaa toimia tiloissaan. Rupesin kuitenkin käymään uudelleen läpi Tampereen ja ympäryskuntien vuokrattavia juhlapaikkoja, ja yllättäen listalle kelpuutin useamman paikan. Tampereen seudun juhlapaikoista on kyllä valitettavan vähän kuvia netissä, ja ne kuvat joita siellä on, ovat suhteellisen hirveitä tai vähintäänkin epäselviä. Luulen, että ihan oikealla kiinteistön valokuvaussessiolla moni paikka onnistuisi kasvattamaan myyntiään reippaasti, eikä pintojen päivityskään tekisi pahaa.

Maalaisromanttisuus ei ole tyyliäni, ja koska moni paikka on niin vahvasti maalaisromanttinen katosta lattiaan, sulkee se suuren osan paikkavaihtoehdoista pois laskuista (eikä Anttikaan onneksi innostunut oikeastaan mistään niistä, joita näytin). Maalaisromanttisuus sopisi paremmin, jos paikassa olisi myös reilusti industrial-henkeä, eli esimerkiksi paljasta tiiliseinää ja korkeita ikkunoita. Palatsit taas ovat upeita, mutta turhankin hienoja krumeluureineen, eivätkä siten myöskään omaa tyyliäni. Seuraintalot puolestaan vaativat niin paljon koristelua, että luultavasti ehtisin peruuttaa koko häät kahdeksantoista kertaa pelkästä koristeluahdistuksesta. Vaivannäöllä niistä saa usein hyvinkin kauniin, mutta ilman koristeluja taas ovat todella tylsiä ja suurin osa jopa rumia. Syksy vuodenaikana helpottaa koristelurumbaa siten, että pelkkä tunnelmavalaistus tekee todella ison osan tunnelmasta ja paikan ulkonäöstä.

Juhlapaikan suhteen siis on pari vahvaa ehdokasta ja monta mielenkiintoista vaihtoehtoa, eli seuraavat illat menevätkin tiiviisti tarjouspyyntöjä lähetellessä ja saatuja vertaillessa. Kun sähköpostirumba juhlapaikkojen suhteen tasaantuu, täytyy se aloittaa uudelleen valokuvaajien kanssa.




torstai 8. marraskuuta 2018

Kihlasormukset

Olin aiemmin sanonut Antille, että haluan itse valita kihlasormukseni. Minulla oli aika tarkkojakin kriteerejä sormukselle, mutta mielessä ei kuitenkaan ollut mitään tiettyä yksilöä. Olisi ollut aivan mahdoton tehtävä Antille löytää minulle täydellinen sormus, kun oikeasti kaupoille mentäessäkin saatoin hylätä näennäisesti identtisistä sormuksista toisen ihan vaan siksi koska se ei tuntunut tai näyttänyt juuri oikealta. Lisäksi olisi ollut tosi kurjaa palauttaa toisen valitsema sormus, ja vieläpä se sormus, jolla minua olisi kosittu. Parempi näin :-)

Halusin kapean, valkokultaisen sormuksen timanttirivillä. Olen aina tiennyt haluavani valkokultaa, koska kultaiset korut eivät näytä yhtä hyvältä ihoani vasten. Vasta viimeisen parin vuoden aikana tulin siihen tulokseen, että sormuksessa täytyy myös olla timantteja, enkä halunnut tinkiä siitä, koska tämä sormus olisi sormessani joka päivä – hääpuvusta sen sijaan voisin hyvinkin tinkiä, koska se olisi päälläni todennäköisesti vain yhden päivän.

Suuntasimme ensin Timanttisille, ja myyjätär esitteli kuvauksiini sopivia sormuksia. Tunnistin rivistä heti yhden, jota olin ihastellut netistä, ja sovitin sitä. Sormus oli todella kaunis, toki, mutta jotenkin se ei kuitenkaan näyttänyt minulta. Valitsin rivistä lisäksi sellaisen sormuksen, jonka haluan vihkisormukseksi, ja se sinetöi päätökseni; nämä kaksi yhdessä olisivat aivan liian bling bling minun tyyliini. Tämä iski pienen paniikin päälle, koska jos tämä ei sopisi, ei sopisi mikään niistä, joita olin katsellut. Myyjä ehdotti sitten sellaista sormusta, joka ei aivan täysin sopinut kuvaukseeni. Se oli lähellä, mutta kuitenkin pari mainitsemaani yksityiskohtaa olivat erilaiset. Sujautin sormuksen sormeeni, ja yhtään valehtelematta sain kylmät väreet heti. Sormus näytti luonnossa paljon paremmalta kuin kuvassa (tunnistin katselleeni sitä aiemmin), ja näytti todella hyvältä vihkisormusehdokkaan kanssa. Tuijotin sormusta ja mietin, että ei se nyt voi löytyä ekasta kaupasta ekojen sormusten joukosta. Otin sormuksen pois, laitoin takaisin, otin pois, laitoin takaisin.

Tällä välillä Antti löysi oman sormuksensa, ja minä en uskaltanut tehdä päätöstä tästä. Lisäksi sormus oli hieman yli asettamani budjetin, joten sovimme palaavamme hieman myöhemmin, ja kävimme vielä parissa muussa liikkeessä. Kultatukusta emme valitettavasti löytäneet sopivia, ja hintaluokka oli selvästi korkeampi niissä, joista pidin – tarrasin ensimmäisenä kauniiseen sormukseen, joka osoittautuikin yli kahden tuhannen euron hintaiseksi! Maallikkona en kamalasti tiedä sormuksista tai timanteista, joten mielestäni se näytti ihan yhtä kauniilta kuin se Timanttisissa ensimmäisenä sovittamani, vaikka oli nelinkertainen hinnaltaan. Lisäksi se ei siltikään ollut yhtä ihana, kun se Timanttisten jälkimmäinen sormus. Seuraavaksi siirryimme Kultajouseen, josta olin myös bongannut pari yksilöä, joita halusin sovittaa. Huomasin vertaavani jokaista sormusta Timanttisten sormukseen, eikä mikään niistä näyttänyt kivalta. Palasimme Timanttisille hakemaan Antin kellon patterinvaihdosta ja sormuksen, ja pyysin saada sovittaa sitä sormusta uudelleen. Sitten sen tiesin. Tämä se oli, minun sormukseni.

Hinnastakin päästiin sopuun, ja lisäksi Antti maksoi osan siitä. Joten en olisi voinut olla tyytyväisempi! Ainoa juttu, joka harmitti, oli se, ettei sormusta saanut heti mukaan. Toki se oli odotettavissa, mutta olisin niin halunnut sen heti sormeeni! Maanantaista jouduttaisiin odottamaan vähintään torstaihin, mutta ehkä jopa seuraavaan maanantaihin. Tämähän on lyhyt aika todellisuudessa, mutta se tuntui ihan tuskastuttavan pitkältä…

Antti päätyi mustaan zirkoniumsormukseen, enkä kyllä olisi hänelle lopulta muunlaista voinut kuvitellakaan. Hän sovitti teräksenharmaata ja keltakultaista, mutta musta istui niin luontevasti hänelle, että se oli suhteellisen nopea päätös! Kaiverruksia emme ottaneet, ehkä otamme ne sitten, jos kaiverrutamme vihkisormukset. Tällä hetkellä kaiverrukset eivät kuitenkaan tuntuneet tärkeiltä. Ja hyvä ettemme ottaneetkaan - sormukset saapuivat yllättäen jo keskiviikkona, mutta valitettavasti omani oli sovituksista huolimatta liian suuri. Soitin liikkeeseen, ja onneksi asia järjestyi helposti. Nyt odotellaan pienempää kokoa, ja käyn sitten sovittamassa ja varmistamassa asian liikkeessä. Parit kuvat sormuksen kanssa otin, mutta nyt se odottelee laatikossaan palautusta.

Itse sormuksen malliin olen todella tyytyväinen, se aiheutti samanlaiset sävärit kuin ostohetkelläkin!



tiistai 6. marraskuuta 2018

Me mennään naimisiin!

Voi kun tietäisitte, miten paljon olen odottanut, että saan kirjoittaa tuon otsikon lauseen! 

Viime viikon lauantaina lähdimme kohti Jyväskylää neljävuotispäivämme kunniaksi. Suunnitelmissa oli käydä pakohuonepelissä ja ravintolassa, sekä tietysti nauttia hotellihuoneen rauhasta ja toistemme seurasta. Hotelli oli kaikin puolin aivan ihana, eli vahva suositus Hotelli Versolle! Pakohuonepelistä selvisimme ulos hyvissä ajoin, ja se oli muutenkin tosi hauska kokemus. Ravintola Kissanviikset tarjoili todella maukasta ruokaa tunnelmallisessa miljöössä. 

Ruokailun jälkeen lähdimme hotellille, laskin itselleni ihanan lämpimän vaahtokylvyn, ja nautiskelin ammeessa Netflixiä katsellen. Kylvyn jälkeen toiseen huoneeseen mentyäni Antti yllättäen polvistui, ja pyysi minua vaimokseen. Olin salaa jo aiemmin miettinyt että mitä sanon ja mitä teen, kun kosinnan aika koittaa (toki siis myöntävä vastaus oli itsestäänselvyys), mutta siinä tilanteessa en sanonut ensin mitään, koska rupesin vollottamaan, sen jälkeen kysyin muistaakseni että ootko tosissas, ja vollotin vähän lisää. Vasta myöhemmin pääsin tarkentamaan, että vastaus on siis kyllä! En muista tuosta tilanteesta kauheasti, ja olenkin pitkälti Antin kertoman varassa. En muista yhtään, mitä Antti sanoi ensin, muistan vain, etten aluksi edes ymmärtänyt mitä on tapahtumassa!

Kosintaa seuranneet tunteet olivat tosi jänniä; toisaalta tuntui, että olikohan tuo nyt kuitenkin unta. Ehkä kaaduin suihkussa ja tämä on nyt taivas? Epäuskon tunne jylläsi hetken päässä, kunnes vaihtui hetkeksi jotenkin tyhjään fiilikseen; tässä tämä nyt oli. Maailmassa eivät värit muuttuneet, eikä oikeastaan mikään muuttunut. Seuraavassa hetkessä iski loputon iloisuus, tässä tämä nyt on. Ihanaa. Kihersin ja kiemurtelin, hössötin ja pulputin, enkä meinannut saada unta ollenkaan. Minusta tulee vaimo, ja saan ihanan mieheni aviopuolisokseni. Voiko parempaa fiilistä olla?

Aamulla heti silmät auki saatuani jatkoin pulputusta, ja oli ihanaa, kun pystyi oikeasti puhumaan jo avioliitosta ja häistä. Sunnuntaina ilmoitettiin vanhemmille ja parille kaverille. Ajattelin, että ilmoitetaan kaikille muille yhteisesti sitten, kun saadaan sormukset. Noh, sormuksia päästiin katsomaan vasta ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä maanantaina, ja onneksi molemmat löysivätkin heti omat täydelliset yksikönsä. Valitettavasti edessä on vielä toinen ikuisuus, koska kummallekaan ei ollut liikkeessä oikeaa kokoa, joten ne jouduttiin tilaamaan. En kerta kaikkiaan malttanut odottaa enää hetkeäkään, koska paloin halusta päästä julistamaan meidän ihanaa uutista kaikille, joten tuuttasin sen someen heti, kun päästiin kotiin. 

Good Deeds muuttuu siis nyt ainakin ensi vuoden loppuun saakka painopisteeltään hääblogiksi, jonne jaan hääsuunnittelun vaiheita ja pohdintoja tulevasta avioelämästä.